Kysymykseni kuuluu, kenen lauluja Hesari laulaa? Ja kenen etuja ajaa kulttuurisaralla?
Miksi vastauspyyntöjä tai krittisten lukijoiden kommentteja tai oikaisuja ei julkaista.
Tai yleensä mitään, mitä lehteen lähettää.
Kulttuuritoimittajien ligvidointilinja on melko selkeä ja luettavissa juttujen rivien välistä. Ja miten todella kulttuurista ei enemmän keskustella Suomessa.
Eihän se todella ole Hesarin syy, jos Suomi ei puhu. Mutta se on Hesarin syy, jos se palstoillaan sulkee ihmisten mahdollisuuden vaikuttaa ja jos toimittajat vetävät heti herneitä neniin pienestä arvostelusta.
Miksi lehti ei tue avointa linjaa, keskusteluta ja ota julkaisuun moniarvoisesti eri alueiden, eri taiteilijoiden ja eri taiteenalojen haasteita, juttuja, näyttelyjä.
Mitä siitä seuraisi. Ja vastaan itse, pelkkää hyvää.
Voisikohan Helsingin Sanomat hieman laajentaa kulttuurikenttäänsä kattamaan toimittajat ympäri maata.
Luulisi sillä menestyksellä ja rahanpaljoudella jo muutamat kriitikot maakuntiinkin palkattavan.
Muuten: Oli kiinnostavaa kuulla kirjailija Holappaa. Lisää hänen ääntään radioon