Meillä oli perheen ilona reipas ja utelias kääpiöspanieli, Fani. Sen tapana oli päivällisen jälkeen nukahtaa nokkaunille keittiön sohvalle, jonka vieressä soi radio. Joka kerta, kun Turun tuomiokirkon kellot soitti12 lyönnit, koira heräsi, ja aloitti innokkaan haukunnan ja lopetti sen vasta kun kellojen kumu radiosta loppui ja sitten jatkoi keskenjääneitä uniaan.
Eräänä päivänä huomasin, ettei koira reagoinut mitenkään kellojen soittoon ja sama toistui seuraavanakin päivänä. Kun ruokakaan ei maistunut, veimme koiran eläinlääkärille, joka leikkasi koiralta märkäkohdun. Lääkäri sanoi, että koira leikkaus tehtiin viimetipassa – kohtu olisi kohta puhjennut ja se olisi tiennyt koiran kuolemaa. Hän kysyi, mistä tiesimme koiran olevan sairaana ja selitin tämän. Hän nauroi asialle makeasti.
Valitettavasti koiramme on jo omassa taivasosassaan, emmekä tiedä, miten suhtautuisi nyt uudelleen äänitettyyn kellojen kumuun.
Ovat pehmeämmät ja paremmat minun mielestä.