Muistoissani Tuomiokirkon kellojen 12 lyönti liittyy lauantaipäivän tunnelmaan. 60-luvun työläisperheessä lauantaipäivän muuttuminen vapaapäiväksi oli juhlaa.

Lauantaipäivään kuului räsymattojen tamppaus, itsekin yritin ’auttaa’ äitiä vaalean turkoosin värisellä mattotamppurilla. Pienen yksiön lattia pestiin mäntysuovalla hyväntuoksuiseksi.

Sitten käytiin Helsingin Hakaniemen torilla ja hallissa ostoksilla.
Kotiin tullessa käytiin Viipurinkadun leipomossa ja ostettiin juuri leivottua leipää. Melko usein leipä oli se sama, iso ja lämmin ja hyvälle tuoksuva hiivaleipä. Kotona keitettiin kahvit. Minä – kansakouluikäinen – sain puoli kuppia kahvia, puoli kuppia maitoa ja kolme lusikkaa sokeria! Ja lämmintä hiivaleipää lauantaimakkaran kanssa. Siinä sitä nautittaessa radiosta kuului Turun tuomiokirkon kellojen 12 lyöntiä. Oli lapsuus ja hyvä olla.