Ensimmäinen muistoni puolenpäivän kelloista on 70-luvun puolenvälin tietämiltä, jolloin olimme tätini luona porissa. lunta oli satanut kyläilyillan aikana niin paljon, että emme päässeet pikkutoyotallamme kokemäelle. Jouduimme siis jäämään tädin luo yöksi. Seuraavana päivänä kuulin kellot tätini radiosta.

Yhä tänään, kun kuulen puolenpäivän kellot, tulee mieleeni tuo tapahtuma ja näen silmissäni sen lipaston, jonka päällä radio oli sekä pihan vataisat lumikinokset josta lähdimme kaivamaan autoa esiin.