Joku kirjoitti työvoiman liikkuvuudesta. Syitä liikkumattomuuteen: 1. perhesyyt naimisissa olevilla (lasten koulu, puolison työpaikka, jos sellainen on), 2. Omistusasumisen yleisyys. Ja tästä sitten enemmän: En voi ymmärtää tätä omistusasumista. Miksi ei suosita vuokra-asumista ja rakenneta niitä ja kohtuuvuokra? Olisi helpompi muuttaa, kun ei olisi naimisissa vielä asuntonsakin kanssa. Ennen jopa työnantajat rakensivat työläisilleen asuntoja. Oli oikein suuria alueita kaupungeissa. Ja kunnat antoivat monille työntekijöilleen vuokra-asunnon. Itsekin olen saanut. Mutta kaikki tällainen on menneen talven lumia.

Kun vaihdoin työpaikkaa ja paikkakuntaa, työkaveri tokaisi, että voi, voi, kyllä minäkin mielelläni, mutta kun on tuo omakotitalo. Minä sanoin, että kun ei ole tuota omaisuutta, niin on vapaa lähtemään. Että se etu köyhyydestä on, että rennsselit vaan selkään ja menoksi.

Jos siis haluatte, että ihmiset liikkuvat työn perässä, niin 1. älkää rohkaisko heitä ottamaan asuntolainaa, ennen kuin ovat ihan varmoja, että tällä paikkakunnalla asuvat elämänsä loppuun ja saavat pitää työnsä. Ja 2. rakentakaa vuokra-asuntoja sinne, missä on töitä, siis kasvukaupunkehin ja vuokrat sellaisiksi, että pikkupalkkainenkin pystyy ne maksamaan. On aivan utopistista kuvitella, että joku pätkätyöläinen pystyy esim. Helsingissä elämään ja maksamaan kallista vuokraa.

Tämä ei tarkoita, että puolustaisin pätkätyötä, mutta kirjoitin tämän nyt vaan sen takia, että ne, jotka valittavat, että ihmiset eivät kulje työn perässä, ymmärtäisivät.
mummu